Olen loputtomasti pohtinut suhdettani sosiaaliseen mediaan ja sen käyttöön , se ei ole tullut minulle ystäväksi. Somen funktio minulle on säilyttää mahdollisuus kontaktiin ihmisiin joihin en oikeastaan koskaan ole kontaktissa. Lohdullista ajatella, että vuosikymmenten takaiset tutut ovat klikkauksen päässä. Maailma on muuttunut, menneitä ovat he jotka somen uupuvat.

Blogin perustamiseen päädyin sanan painosta. Haluan julkaista harkittuja sanoja nimenomaan kirjoittamalla. Kirjoittaminen pakottaa tarkastelemaan sanojaan ja antaa näin  mahdollisuuden tarkentaa. Ennen kuin julkaisen olen siis harkinnut, en vain sylkäissyt huomionkipeitä  kommentteja.

Minä ei ole tavoiteltava suure. Minuus sanoina ja sanomisina antaa mahdollisuuden siirtää tasapainon, rikkauden ja merkityksen rakkailleni ja sen myötä yhteiskunnalle. Olen lukenut aina ja kadehtinut heitä joiden sanat ovat painettuina siirtyneet luomaan merkitystä. Sanoilla ja sanomisilla luodaan todellisia merkityksiä. Onhan jokaisen teon sytyttäjänä sana.

Tavoitteenani on siirtää kokemukset, tieto , arvot ja merkitys eteenpäin. Pysyväksi rikkaudeksi ja käytettäväksi rikkauden luomiseen. Rakkaus elämään syntyy sanoittamalla ja elämän rakastaminen siirtyy sanoina eteenpäin , luoden ikiaikaisen fundamentaalisen  merkityksen yksilönä yhteiskunnan ja ympäristön merkityksellisenä jäsenenä. Kuoleman jälkeenkin.

Persoonalleni on ominaista sarkasmi, ivakin ja hapan asioiden vihjailu. En siis pyri välttämään persoonani ärsyttävyyttä. Pyrin välttämään asiattomuuksia ja punnitsemaan sanani asiallisiksi. Semiakateeminen koulutukseni ja vähintäänkin laaja perehtyneisyyteni asiallisuuksiin ja asiattomuuksiin on valanut pohjan käsittelykyvylleni. Akateemisuuteen en pyri, haluan säilyttää yksilöllisen, erheellisenkin tulkinnan mahdollisuuden. Vastuu siirtyy sinulle. Pohdin sanoillani minua kiinnostavia ja askarruttavia asioita,  niiden pohdinta laajentaa käsitystä minusta heille joille mahdollisesti on merkitystä tietää minusta.  Sinulle, jolle minulla ei ole merkitystä; sinä voit ihastella viisaita sanojani ja oppia .

Ole hyvä, olemme matkalla merkitykseen asiassa ja asian vieressä – kuolevien kirjoissa.

I have endlessly contemplated my relationship with social media and its use—it has not become my friend. The function of social media is to maintain the possibility of contact with people with whom I am, in reality, never in contact. It is comforting to think that acquaintances from decades past are just a click away. The world has changed; those who lack a social media presence are left behind.

I arrived at the decision to start a blog under the weight of words. I want to publish carefully considered words specifically through writing. Writing forces one to examine their words and thus provides the opportunity to refine them. Before I publish, I have deliberated—I have not merely blurted out attention-seeking comments.

"I" is not a goal to pursue. My self, in words and expressions, allows balance, wealth, and meaning to be transferred to my loved ones and, through them, to society. I have always been a reader, and I have envied those whose words have been printed and carried forward to create meaning. Words and speech create true significance. After all, every action is ignited by a word.

My goal is to pass on experiences, knowledge, values, and meaning. To make them a lasting wealth, available for the creation of new richness. Love for life is born through articulation, and loving life is passed on through words, creating an eternal, fundamental significance for the individual as a meaningful member of society and the environment—even after death.

My personality is characterized by sarcasm, irony, and a sharp tongue. Thus, I do not aim to avoid the irritating aspects of my character. I strive to avoid inappropriateness and to weigh my words carefully. My semi-academic education and at least broad familiarity with both the substantial and the trivial have laid the foundation for my ability to process matters. I do not seek academic recognition, as I want to preserve the possibility of an individual, even erroneous, interpretation. The responsibility is yours.

Through my words, I reflect on matters that interest and concern me because pondering them expands the understanding of me for those to whom it may matter. To you, for whom I hold no significance: you may admire my wise words and learn.

You’re welcome. We are on a journey toward meaning—both in matters and beside them—in the books of the dying.